87: Las claves de Nostradamus y las infecciones/Taudit ja Nostradamuksen avaimet

Página 87:

Mientras tanto, Melquíades había viajado por todo el mundo y había recogido todos los desastres y enfermedades. Pero las claves de Nostradamus también. Aprendemos que Aureliano era el hermanito de José. Aureliano de cinco años recordaba bien aquel día. Úrsula también, pero mala manera, porque Melquíades se rompió un frasco de bicloruro de mercurio en el momento en que llegó Úrsula. "El olor del demonio.", declaró ella.

No quiero hablar más de Nostradamus. Personas sensatas desprecian sus famosas profecías. Al contrario, solimán existe en realidad. En los viejos tiempos se utilizaba para la desinfección. Desafortunadamente es muy toxico.

El olor del demonio... Probablemente Melquíades, hombre de mundo, agregó la sífilis a su lista de enfermedades. Usualmente se trataba sífilis con mercurio metalico, pero se usaba cloruros también. !En los viejos tiempos buenos se comían los todos de venenos!

Sivu 87:

Melquíadeen monilla matkoilla monien tautien rapistama ruumis rapistuu entisestään. Hänet mainitaan Nostradamuksen avainten haltijaksi. Samassa yhteydessä mainitaan, että Aureliano on José Arcadio Buendían pikkuveli ja tuolloin viisivuotias ja tämä päivä jäi kaikkien mieleen. Úrsulalle toki vähän huonommin, sillä Melquíades kaatoi heikkona vahingossa elohopeakloridipullon juuri, kun Úrsula tuli paikalle. Úrsula sanoi sitä paholaisen hajuksi.


Nostradamuksesta ei sen enempää. Järkevät ihmiset eivät ota hänen ennustuksiaan vakavasti. Elohopeakloridi sen sijaan on aivan todellista ja sitä käytettiin muutama sata vuotta sitten mm. desinfiontiaineena. Se vain on valitettavan myrkyllistä, mikä myöhemmin todettiin.

Paholaisen hajulla on tässä toinenkin merkitys. Ei olisi mitenkään ihmeellistä, että menevä maailmanmies olisi saanut retkillään muiden tautien lisäksi myös kupan. Tavallisempaa oli lääkitä sitä metallisella elohopealla, mutta myös elohopean klorideja käytettiin.